Elämä hypännyt suuntaan ja toiseen viime kirjoituksen jälkeen.
Muutin tyttäreni kanssa keväällä sitten 400km töiden perässä ja tyytyväinen olen muutokseen ollut.
Helppoa se ei ole ollut, mutta onnellinen olen nyt :) Uusia kuvioita työn suhteen ja tyttökin saanut sydänystävän naapurista. Meillä olikin prinsessa bileet tyttöjen kanssa lauantaina.
Ainut mikä harmittaa muutossa on se että ystävät jäivät pitkän matkan taakse, mutta onneksi on puhelimet keksitty ja pääsee kuitenkin aina kotopuolessa käymään joka kuukausi, harmi vain ettei sitä aikaa ole kaikkia nähdä kerralla, mutta noh sehän ei ole kuin järjestely kysymys, yhdellä kertaa näkee toista ja toisella toista. Innolla odotan joulu lomaa milloin saa huokaista ja rauhoittua ja pääsee näkemään tuttuja :)
No toisaalta onhan vielä yksi syy mikä harmittaa muutossa: käräjöinti lapsen asumisesta. Keväästä asti kirjeenvaihtoa ja selvittelyä asianajajan kautta, loppu vuodesta ehkä jo päätös. Tuskallista ajatella että lapsi joka on koko ikänsä asunut kanssani ja joka on elämäni valopilkku, joutuisi nyt muuttamaankin isänsä luokse. Varsinkin kun tietää sen mitä lapsi on siellä olemisesta puhunut. Positiivista myös tässä kaikessa mylläkässä on se että välimatkan vuoksi lapsi pääsee harvemmin isänsä luokse mutta on siellä myös pitempään, niin hän haluaakin sinne mennä. Keväällä asia oli toinen. Omalla tavallaan varmaan parantanut lapsen suhdetta isään tuo välimatka.
Mutta se kaikki kina ja kränä tässä kaiken keskellä väsyttää ja uuvuttaa, niin lasta kuin minua ja silti pitäisi pystyä olemaan niinkuin kaikki olisi hyvin ja ennallaan vaikka taistelet siitä lapsen hyvinvoinnista, eduista jne.
Miten elämä voikaan heitellä näin? Kerrankin kun ajattelen itseänikin moneen vuoteen ja lähden uuteen ympäristöön hymyssä suin lapsen kanssa, niin saa skeidaa niskaan niin että tutisee. Ehkä tämä on taas yksi koettelemus mikä vahvistaa minua ja tyttöä.
Ihanaa kun on huomannut tytön kehityksen menevän eteenpäin muuton myötä, päiväkoti on mahtava, naapurissa on ystäviä, kaikki terapia hommat on käynnissä ja asiat siltä osin hyvin. Keväällä varmaan saadaankin sitten se virallinen diagnoosi joka toivon mukaan helpottaa koulun käyntiä sitten.
Kamalaa ajatella että pienen pieni tyttö aloittaa jo ensi syksynä ekaluokan <3
Monta asiaa on mitä en vaihtaisi mutta kaikista suurin niistä on äitiys <3
Monta asiaa on mitä en vaihtaisi mutta kaikista suurin niistä on äitiys <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti