Niin, koulu alkaa tältä vuotta olla jo pikku hiljaa loppu suoralla, 2 viikon päästä pääsee kesälomalle, ja sitä jatkuukin sitten elokuun lopulle! Kyllä tätä on odotettu :D Eka vuos meni vähän niin ja näin, aina väärin päin, jospa ens vuos parempi!
Sitten asiasta taas kukkaruukkuun, olen olevinaan, huom olevinaan aloittanut kuntoilun jälleen kerran, tuo joka keväinen villitys naisilla joka laantuu viimestään syksyllä :D Lauantaina huristelin munamankelilla ajella 10km ja tuolla crossarillakin muutaman kerran koittanu poleksia, mutta yllättäin aina joka kerta kun koitan urheilua aloittaa, tulen kipeeks :D eli nytkin pientä yskää tietenki heti. Nooooo, nyt olen päättänyt että PAKKO saada itteesä niskasta kiinni kun tässä on huomannut miten huonoksi on kunto mennyt. Miten sitä voikaan vuosien saatossa näin rapistua???? :D Kohta alkaa olla jo 30 kriisi, tosin tässä viime viikolla minulta kysyttiin Lapinlahden S-Marketissa paperit kun ostin mini ässä arpaa, eli ei kai peli ole vielä menetetty? :D Mut entäs sitten jos sattuis paljonkin kaventumaan kunnon kohotuksen myötä niin nahkahan rupsahtaa samoin tein ja näytän sitten tupla vanhalta? :D Voe elämä, ei kai sen pitäis olla niin kamalaa? Heh heh, sarjassamme, pirun tähteellisiä mietittäviä ;) No toisaalta kyllä, kun ottaa huomioon mitä on tässä viimeiset 2 vuotta saanut kestää eräältä ihmiseltä, viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut olla itsestäni kyllä todella ylpeä, olen saanut elämää raiteilleen ja jopa omaa pääkoppaa vaikka se onkin välillä kun haminan kaupunki. Sitä ihmetellen miten yksi ihminen voi pilata ja tuhota toisen elämää niin pikku hiljaa ja salakavalasti ja niin hyvin että et saa niitä takaraivostasi milloinkaan pois? Päivä kerrallaan, päätä nollatessa ja muita juttuja miettiessä. Olen se mikä olen ja pystyn itseni kanssa elämään hyvin, vaikka välillä naisellinen ajatusmaailma alkaa tökkiä. Noh, ei auta kun ottaa askel kerrallaan onnellisempaan elämään :)
Onnellinen kyllä osaltani olenkin kun minulle on siunaantunut maailman ihanin tytär rikastuttamaan elämääni, mistä voin olla hyvin ylpeä <3 Niin ja tietennii muuta pesuetta huomioimatta, ja ihania ystäviä, eritoten Esbe on ollut elämääni suuresti rikastuttamassa monen vuoden tauon jälkeen ja auttanut monissa asioissa ja terapioinut kanssani monet kerrat. Suuri kiitos kuuluu hänellekkin muitten läheisten joukossa!
Mitä tekisimmekään ilman perhettä ja ystäviä? Olisimmeko täysin hukassa vai muuten vain erilaisia? Kaikkihan meistä on erilaisia ja pitääkin olla. Kavereita ja tuttujakin on hyvä olla vaikka pari kourallista mutta niitä ystäviä ei ole montaa eikä tarvitse. Itse olen ainakin tätä mieltä :) Pienistäkin asioista pitää osata nauttia kun niitä eteen tulee kuitenkin joka päiväisessä elämässä. Itse pyrin siihen.
Monia elämän kolhuja kokeneena voin sanoa että kyllä se elämä opettaa ja kasvattaa vaikkei välillä haluaisi, kaikki kun pitää kokeilla kantapään kautta ja mielellään monesti kun ei ekalla viiti uskoa, sen siitä saa kun hämäläisen ja savolaisen on sekottanu :D
Mutta niin, elämä on otettava vastaan sellaisena kun se tulee ja on, kaikesta voi selvitä, joko hyvin tai hyvin huonosti ;) Eteenpäin mentävä ja katsottava miten pärjää ja hyvinhän sitä pärjää kun asennoituu siihen.
Loppu suoralla siis toisaalta monessa asiassa, mutta monessa vasta niin alussa!
Jos tältä kertaa lopettais tän sekavan löpinän, opettelis vaikka ens kerralla kirjottamaan vähän paremmin ja selkeemmin ;) Unta palloon ja aamulla arki jatkuu ja TJ lyhenee lomaan!
Rokkimamma kiittää ja kuittaa tältä illalta, odottakaa innolla seuraavaa söpellystä! :)
